taas katson kuutamomaisemaa
seinällä, pahville haisevaa
ja tahdon kaiken menneen
viimein unohtaa
mua ehkä huomisessa
onni odottaa
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
on kesän päivä ensimmäinen
vaan tietyllä tapaa myös viimeinen
en enää sisälle mä homehtumaan
jäädä saa
mua ehkä huomisessa
rakkaus odottaa
laulut syntyvät
tuskasta,
missä taulut kuolevat
ja uuden ajan liekit
tukkaa nuolevat
en kaipaa häntä, joka lauloi
en kaipaa häntäkään, ken nauroi
laulajan taulun merkitystä tuntematta,
nuoruuttaan
en edes sitä menneisyyden muusaa
nyt tilallensa astua jo joku muu saa
ei enää katua saa
raakaa suoruuttaan
ei kukaan kuolla sanoista voi,
sanon vaan
taas katson ulkona maisemaa
pilvillään, sateillaan kutsuvaa
se auttaa menneet kesät, talvet
hautaamaan
ja tiedän, huomisessa
onni odottaa
on kesän päivä ensimmäinen
nyt poissa talvi on iäinen
ei mua pimeys nurkkiin
hautautumaan saa
taas henkiin herää
rakkauden hautuumaa
laulut syntyvät
tuskasta,
missä taulut kuolevat
ja uuden ajan liekit
tukkaa nuolevat
en kaipaa häntä, joka lauloi
en kaipaa häntäkään, ken nauroi
laulajan taulun merkitystä tuntematta,
nuoruuttaan
en edes sitä menneisyyden muusaa
nyt tilallensa astua jo joku muu saa
ei enää katua saa
raakaa suoruuttaan
voi sanat paljon synnyttää,
sanon vaan
sävel perustuu kreikkalaisiin ja venäläisiin trad. sävelmiin
Copyright ©2008 Antti Nisonen
